Asia, jonka kanssa olen kamppaillut enemmän ja vähemmän pienen elämäni ajan. Tiedättekö sen tunteen, kun todella tiedät mitä haluat. Tiedät, mikä on sinun oikea ja väärä. Samaan aikaan joku toinen tekee aivan toisin ja joudut vain sopeutumaan kerta toisensa jälkeen tilanteeseen, jossa asiat eivät olekaan kuin sinun oppikirjastasi. Vai joudutko todella, ehkä voisitko sittenkin valita?

Mukautuminen, asioiden tarkastelu useasta näkökulmasta sekä muiden ymmärtäminen on tärkeä taito. Pitkällä tähtäimellä on kuitenkin mahdotonta jatkuvana mukautujana voida itse hyvin. Tulen varmasti teksteissäni puhumaan ja sivuuttamaan paljon kiltin tytön syndroomaa. Se, että tiedät mitä haluat, millaiset ovat sinun arvosi ja uskallat rohkeasti seurata niitä, ei todennäköisesti tee sinusta itsekästä. Usein juuri sinä, joka tätä tekstiä luet mietit aivan liikaa muita ja miten muut sinut käsittävät. Et halua itsekästä leimaa – eikä huolta, sellaista ei sinuun varmasti koskaan saisikaan.

Kaikkia ei voi aina miellyttää ja joukosta löytyy varmasti joku jonka miinakentälle joskus joudut. Se on elämää. Hymyile sille kauniisti ja toivota sydämelliset jatkot. Se ei ole sinulta pois.

Se, että jatkuvasti alisuoriudut lahjoihisi nähden kun taas on. Kateutta ja negatiivisuutta et valitettavasti voi kytkeä pois muista kun itsestäsi. Siispä keskity itseesi ja omaan toimintaasi. Meissä jokaisessa on mielettömästi mahdollisuuksia. Oikeasti, mielettömästi. Kukaan meistä ei ole kaikessa hyvä, mutta oppimiskelpoinen on aivan jokainen. On varmasti olemassa lahjakkuutta, mutta loppupeleissä merkittävintä on asenne, päätös toteuttaa ja uskoa itseensä. Vastaanottaa jokainen hylkäys kokemus, ei vastaus ja siitä huolimatta jatkaa tavoitteidensa parissa. Oli se sitten millä elämän osa-alueella tahansa. Niin kliseistä kuin se onkin.

Kiitos ja anteeksi. Eikun siis kiitos. Jätä jälkeesi vain kiitos.

Herkästi Vahva,
HS