Ne aidot kohtaamiset ~ kuukauden "somelakko". - Heini Salmi
1511
post-template-default,single,single-post,postid-1511,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-3.8.1,menu-animation-underline,wpb-js-composer js-comp-ver-5.1.1,vc_responsive

Ne aidot kohtaamiset ~ kuukauden “somelakko”.

Olen aina tykännyt tehdä asiat hieman eritavalla, tutkia ja pohtia niitä astetta syvällisemmin. Pyöritellä näkökulmia ja löytää erilaisia merkityksiä.

Tavallinen ei kuulu sanavalikoimaani.

Aloitin tasan kuukausi sitten “somelakon”, toisinsanoen instagram sovellus poistui puhelimesta kokonaan, samoin snapchatit ym. Facebook sai työryhmien vuoksi jäädä. Mutta sielläkään ei roikuttu.

Idea lähti täysin ystävän kanssa vietetystä lauantai illasta ja tulevista tiukoista viikoista. Töitä, treeniä ja tentteihin lukua oli tiedossa riittämiin ja ensimmäinen ajatus oli vain ottaa täysin focus niihin sekä eliminoida kaikki ylimääräinen ympäriltä. Lopulta asiasta pidempään keskusteltuamme alkoi tulla muitakin ajatuksia. Siihen vielä muutama “someton” päivä päälle niin hyrrä pyörikin jo täysillä ajatuksista; Miten somettomuus vaikuttaa ihmiseen, ajattelumme ja sitä myötä elämäämme?

Somessa on niin hyviä kuin huonoja puolia, olen tästä kirjoittanutkin aiemmin postauksen (pääset lukemaan sen täältä http://heinisalmi.fi/health/hastag-pinnallisuus-vertailu/ ). Se jo kertoo omasta, hieman ristiriitaisesta suhtautumisestani asiaan. Samaan aikaan huomaan olevani hieman allerginen, mutta yhteiskunnan ja ympäristön vaikutuksen lääkitsemänä käyttäväni tuotetta silti.

Somettomuuden aikana ymmärsin allergiaani entistä paremmin. Kuinka usein huomaamme olevamme jossain, missä vähintään muutamalla ihmisellä on puhelin kädessä ja katse tiukasti kiinni ruudussa? Ymmärsin olevani usein juuri se henkilö. Luovana ihmisenä todella tykkään kirjaimellisesti luoda asioita, rakentaa mielikuvia ja keskittyä kauniiseen visuaaliseen toteutukseen. Näin ollen myös helposti koukutun kuvablogi tyyliseen sovellukseen ja ei siinä, siihenhän se on tarkoitettukin. On positiivista voida toteuttaa itseään. Vielä positiivisempaa jos hyvällä tuurilla sillä inspiroi ehkä jotain toistakin.

Mutta loppupeleissä, mikä elämässä todella merkitsee? Ne aidot kohtaamiset. Kuinka usein huomaat seuraavasi ystäväpiiriä/ tuttaviasi somesta sen sijaan, että ottaisit puhelimen käteen ja soittaisit? Tai nykyään edes laittaisit tekstiviestiä. Synttärionnittelut, elämäntapahtuma muutokset ja niin edelleen. Onnitellaan somessa. Sen jälkeen usein “ollaan myös perillä” siitä, miten heillä menee. Lisäksi kun seurataan hieman snapchatista tai mystorysta, niin eletään jo lähes toisen elämässä mukana.

Näin 23-vuotiaana nuorukaisena en tiedä voinko uskottavasti sanoa tätä, mutta ottakaa huumorilla. “Ei meillä ennnen vanhaan ollut tällaista. Lapsena mentiin kotiovelta hakemaan naapurin Minnaa tai Mattia leikkimään.” Nykyään jo lapsilla on iPhonet ja whatsupp. Jottei mennä liian vanhoillisiksi, se mitä haluan tuoda esille, on niiden aitojen kohtaamisien ja henkilökohtaisuuden väheneminen. Läsnäolo. Hetkessä eläminen. Ei se miltä se hetki näyttää muiden mielestä somessa, vaan miltä se sinusta tuntuu. Ei sen tunteen muokkaaminen tekstiksi tai kuviksi. Vaan sen tunteen näyttäminen siinä tilassa, niille ihmisille kenen kanssa saat sen jakaa. Ei verrata sitä muiden hetkiin, kokemuksiin, kuviin tai elämiin. Se on loppupeleissä se mikä merkitsee. Jokainen hetki on uniikki.

Tarkoitukseni ei ole saarnata kuinka paha some on tai lopettaa sen käyttöä kokonaan. Kuten aiemmassa tekstissäni “Hästäg #Pinnallisuus #Some #Vertailu.” olen kirjoittanut, kuinka somesta on myös paljon hyötyä. Toivon vain, että muistamme silti sen olevan monopolirahaa todelliseen elämään verrattuna. ❤

~HS

 

Heini Salmi

No Comments

Post a Comment