Uskomusten ja pelkojensa vanki. - Heini Salmi
1544
post-template-default,single,single-post,postid-1544,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-3.8.1,menu-animation-underline,wpb-js-composer js-comp-ver-5.1.1,vc_responsive

Uskomusten ja pelkojensa vanki.

Olin jo pitämässä lopulliset hautajaiset ajatuksestani blogini suhteen. Tähän johti moni tekijä miksi kuitenkin tämä teksti valuu “paperille” ja tässä ollaan. Vähintäänkin yhtä monta syytä oli siihen miksi hautajaiset olivat suunnitteilla.

En edes tiedä koska olen kirjoittanut edellisen tekstini. Ehkä noin puoli vuotta sitten? Olen rakentanut monia uskomuksia blogin kirjoituksen ja “bloggaamisen” suhteen. Ensinnäkin sisäinen perfektionistini on todella kriittinen itselleen siitä, mitä ja miten kirjoittaa. Jos haluaa tuottaa tekstiä ja jakaa ajatuksiaan blogissa, tästä perfektionisti pelkääjästä on päästettävä irti. Taustallahan tällaiseen usein on pelko siitä, saako viestinsä oikein sanotuksi, mitä jos tulee väärinymmärretyksi tai vielä pahempaa joku tuomitsee sinut täysin. Nämä ovat täysin normaaleja ajatuksia ja pelkoja, joita jokainen kohtaa elämässään. Arvostelua tulee aina, se on inhimmillinen osa ihmisyyttä. Hoidat sitten hommasi hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Sillä ei ole mitään merkitystä jos joku haluaa sinusta keksiä jotain, hän keksii sen joka tapauksessa. Harmi hänelle, se on hänen ajastaan pois, ei sinun. Tällaisen pelon tulisikin olla viimeinen asia, minkä antaa rajoittaa elämässä.

Tähän lisättynä tietynlaiset uskomukset ja ajatukset siitä, millainen on “hyvä blogi”. Siihen vielä päälle tämän päivän some suosion tuoma kilpailu asetelma, on mitä hienompaa kameraa omaavaa tubettajaa ja bloggaajaa miljoonien seuraajien kera. Sisältö kanavissa on myös sen mukaista.

Aktiivisesti urheilevana, yksityisyrittäjänä sekä monimuotopuolella fysioterapiaa opiskelevana nuorena naisena en näe tätä elämäntilanteeseeni nähden mahdolliseksi tavaksi toteuttaa blogia. En voi luvata myöskään olevani se aktiivisin bloggari. Tämä kuitenkin on vain harrastus, omaksi ilokseni ja parhaimmillaan toivottavasti viihdyttää myös muutamaa muuta.  Miksi blogini siis tulisikaan sisältää huipputasoisia kuvia ja videoita tai mennä johonkin tiettyyn lokeroon? Mikä itseasiassa on edes tällainen lokero? Se lokero taitaa olla tasan ainoastaan oma uskomukseni.

Tällaiset tekijät eivät myöskään ole koskaan olleet syyni kirjoittamiseen. Pidän kauniista kuvista, mutta en ole valokuvaaja. Omaan (lue nykyään ja en silti lähtisi liiaksi kehumaan) perushyvät tietokonetaidot. Haluni kirjoittaa kumpuaa kuitenkin mielenkiinnosta jakaa sekä mahdollisesti herättää teksteillä ajatuksia myös lukijoilleni. Osaksi tämä selittää pelon siitä, miten minut ymmärretään. En haluaisikaan jakaa ainoastaan kauniita kuvia ja ohjeita terveelliseen smoothieen. Ei sillä, etteikö niitäkin saattaisi tulevaisuudessa blogistani löytyä.

Elämä on upea juttu. Ihan jo se että on elämä. Mutta se, mitä kaikkea se voi parhaimmillaan antaa on vielä upeampaa. Uskon, että jokainen ihminen voi oppia toiselta jotain. Kesällä tuttavani jakoi minulle merkittävän kysymyksen: mitkä kaksi tekijää usein rajoittavat elämässä eniten?

Uskomukset ja pelot. Näin se on. Niin se on ollut tässäkin. Blogista olen puhunut monien ihmisten kanssa, miksi en ole kirjoittanut tai miksi en kirjoittaisi jatkossakaaan. Tuossa ylhäällä on nyt listattuna muutamia seikkoja. Jos tarvitsee, selaa takaisin tekstin alkuun ja lue se uudestaan. Joka ikinen näistä syistä perustuu omiin uskomuksiini (osa ehkä yleisiin uskomuksiin) ja pelkoihin.

Mitäpä jos pidetäänkin niille hautajaiset. Toteutetaan itseään juuri itselle sopivalla tavalla. Ei jäädä uskomusten ja pelkojen varjoon. Tässäkään asiassa.

Toivoisinkin viikonlopun agendana jokaisen miettivän mitä asioita olette jättänyt tekemättä, koska taustalla piilenyt pelko/ uskomus on rajoittanut teitä? Missä olet mennyt rohkeasti pelkoja päin ja jättänyt uskomukset taka-alalle?

Näihin tunnelmiin, rentouttavaa viikonloppua.

<3 HS

Heini Salmi

No Comments

Post a Comment