Sorra, vähättele, muistuta, huomauttele, kerro vielä kerran. Ikä ja työelämä. - Heini Salmi
1571
post-template-default,single,single-post,postid-1571,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-3.8.1,menu-animation-underline,wpb-js-composer js-comp-ver-5.1.1,vc_responsive

Sorra, vähättele, muistuta, huomauttele, kerro vielä kerran. Ikä ja työelämä.

Olen juuri täyttänyt 24. Olen nuori, kyllä. En halua, tai yritäkään olla mitään muuta kuin olen. Olen ollut ensimmäisen kerran kesätöissä 13-vuotiaana. Käytännössä kokemusta työelämästä on 11 vuotta.

Aloitin kesätyöt sukumme joulukoristetehtaalta Weiste Oy:ltä. Ensimmäiset kolme kesää keräsin työkokemusta tehtaalta, missä myös äitini työskentelee, tosin eri tehtävissä. Töihin mentiin yhdessä aamu seiskaksi ja työnkuvani koostui lähinnä joulukoristeiden hintojen laputtamisesta. Joulukoristeiden viimeistelystä sekä pakkaamisesta. Ensimmäiset kesät kuusi tuntia ja myöhemmin täyttä kahdeksan tunnin päivää.

Hiljalleen työskentelin myös koulun ohella lauantaisin hevostallilla tallityöntekijänä. Ratsastuksen ollessa suurena osana elämääni, tuli tämä hupi myös jollain rahoittaa kun ratsastustunteja alkoi olla useita viikkossa.

Myöhemmät kesät työskentelin mansikan myyjänä sekä lukiolaisena hain ensimmäisen kerran PR puolen töihin mallitoimisto Clamosille. Muistan yhä ensimmäisen pr keikkani, tuotteena Panasonicin patterit ja esittelypaikkana vanha kunnon kuopattu Anttila.

Kotioloni ovat aina olleet hyvät, mutta niin on myös malli työnteolle sekä käsitykselle siitä ettei raha kasva puussa. Jos jotain haluaa, ei voi aina olla oletuksena “pappa betalar”.

Tämä on yksi asia, mistä olen äärimmäisen kiitollinen vanhemmilleni. Työnteosta on nuoresta asti rakennettu normi ja isääni lainaten “kaikki ei ole aina vaan kivaa”. Ei aina ollut hauska herätä kuudelta kesätöihin, mutta oma raha tuossa iässä oli iso juttu! Silloin en vielä ymmärtänyt sitä suurinta merkitystä kaiken tämän taustalla. Taitoa tarttua työhön.

Työelämässä olen usein törmännyt tilanteisiin, joissa työmoraaliani tai taitojani ikäni vuoksi kyseenalaistetaan. Tai muuten vain siihen tartutaan, huomautetaan, vähintäänkin kerrotaan, kuinka vielä voi mitään kokemusta ja ymmärrystä yhtään mistään olla. Tämähän on hieman kärjistetty, paljon on myös neutraalia ja positiivista katsomusta työelämässä siihen, ettei iällä ole niinkään merkitystä vaan asenteella.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena onkin muistuttaa siitä ettei tule antaa kenenkään sortaa itseä tai saada epäilemään taitojaan tällaisten kysymysten kuten iän vuoksi. Aina on epäilijöitä, olit sitten 15, 25 tai 65, sitä kutsutaan elämäksi. Nuoremmat ehkä helpommin vain ottavat tällaisen itseensä ja se saattaa olla haavoittavaa uran alkuvaiheilla. Nuoret lukijani siis: Älkää antako muiden lannistaa teitä, uskokaa itseenne. Imekää kaikki oppi konkareilta ja arvostakaa jokaista kenen kanssa työskentelette, yleensä ne oikeat konkarit tunnistaa juuri siitä ettei heillä ole mitään tarvetta polkea sinua alas. Kaikki aloittavat jostain!

Onnekseni olen kohdannut monia todellisia konkareita elämäni varrella, jotka yhä kulkevat tukemassa minua matkassani. Sitä voi jokainen kohdallaan miettiä, kumman jäljen nuoreen työntekijään mielummin jättävät.

~ HS

Heini Salmi

No Comments

Post a Comment