Olen opiskelija ja yrittäjä. Olen myös yrittäjä ilman minkäänlaista starttirahaa. Tiedän, miltä tuntuu kun talous on tiukilla ja töitä on painettava, jopa sinne loppuun palamiseen saakka. En silti koe olevani paras esimerkki kirjoittamaan aiheesta, koska lähipiirini ansiosta, minulla on kivenkovat taustajoukot. Mistä olen maailman kiitollisin. Joka. Ikinen. Päivä.

Siksi haastattelinkin tekstiin henkilöitä, joiden päiväbudjetti on useamman vuoden pyörinyt hyvin alhaisissa lukemissa. Mitä elämä on KUN OIKEASTI ON TIUKKAA. Miten se näkyy terveydessä ja hyvinvoinnissa. Millaista apua silloin todella kaipaa? Miltä tämä terveyshömpötyksien aikakausi heistä tuntuu?

”Kun tapaat minut, et uskoisi, että olen kärsinyt jo vuosia vähävaraisuudesta. Teen työtä, jonka tienestit eivät aina elätä minua. Olen hyvä työssäni sekä ahkera ja teen joka päivä töitä sen eteen, että tilanteeni paranisi. Kuitenkin vuosia jatkunut joka kuukautinen selviytyminen on jättänyt minuun syvät arvet.”

”Olen aina ollut ahkera sosiaalisenmedian käyttäjä, mutta jossain vaiheessa huomasin, että varsinkin itseään hyvinvointivalmentajiksi kutsuvat ihmiset, eivät anna minulle mitään. Mitä vinkkejä he antaisivat minulle, jos seuraavaan palkkapäivään on melkein kaksi viikkoa ja tilillä on rahaa 20 euroa?”

”Samalla kun nakutat nettiin myyntiin äitisi ostamia Marimekon mukeja ja pelkäät, että kissasi on saamassa pissatulehdusta, eivät täydelliset smoothiebowlien kuvat ja lisäravinteiden tykitysjossain sosiaalisessa mediassa paljon auta. Korkeintaan ne boostaavat lisää huonoa fiilistä, koska olet siinä tilanteessa, missä olet. Siksi olenkin jättäytynyt sosiaalisesta mediasta. Usein olen kyllä miettinyt, onko kukaan edes rehellisesti hyvinvointi- ja terveyspainotteisten somekanavien toisella puolella pysähtynyt näiden asioiden äärelle?”

”Terveyteeni elämäntilanteeni vaikuttaa siten, että olen lähes koko ajan uupunut. Olen myös saanut burnoutin ja eronnut, koska jatkuva stressitila sai luonteeni muuttumaan hyvin negatiiviseksi ja ajatus esimerkiksi perheen perustamisesta tuntuu täysin absurdilta. ”

”Unettomuus ja erilaiset ahdistustilat kuuluvat perusarkeen. Pahimmat ohjeet tilanteeseeni olen saanut niin sanotuilta richsplainaajilta, jotka jakelee itseään pienituloisemmalle itsestäänselviä tai typeriä säästövinkkejä. Parhaimmat apuni olen saanut ihmisiltä, jotka ovat samassa tilanteessa tai ovat joskus olleet. Joskus se sanaton ymmärrys sinun tuskaasi on vain yksinkertaisesti parasta siinä hetkessä..”

Mitä mietteitä tekstit herättivät sinussa? Joulu ja suurkulutuksen aika on tulossa, ehkä voisimme miettiä, miten muistaa sitä vähävaraisempaa tuttua, tuntematonta, naapuria tai ystävää? Usein ne pienimmät teot merkitsevät eniten.

Jatketaan tästä…

Herkästi Vahva,

HS